Musiikkipedagogi & laulaja Annika Eronen

Tarinatuokio

Minä en ole lapsesta saakka harrastanut musiikkia. Tykkäsin kuunnella musiikkia, mutta en käynyt missään tunneilla tai soittanut mitään instrumenttia. Harvempi ihminen toki varmaan on täysin laulamatta, en siis ollut minäkään. Mutta en kokenut lapsena olevani laulaja. Minä kasvoin laulajaksi. Oikeastaan lapsena taisin sanoa, että laulajaa minusta ei tule, koska laulajat kuolevat nuorena.

Miten siis tällainen tavantallukka päätyi opiskelemaan musiikkialaa opettajuuteen saakka? Vastauksen voi tiivistää yhteen sanaan. Itsepäisyys. Jostakin syystä yläasteella päätin, että minä haluan lähteä opiskelemaan musiikkia. Oliko minulla pohjaa tällaiseen päähänpistoon? Ei oikeastaan tuossa kohtaa.

Olin kuudennella luokan lopulla saanut ystävieni kanssa päähänpiston perustaa bändi ilman minkäänlaista soittokokemusta. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista päätöksistäni ja Idea konkretisoitui Seitsemännellä luokalla bändikerhon muodossa. Minä aloitin kitaristina, mutta en ole kitaristi vielä tänäkään päivänä. Aika nopeasti innostuin laulamisesta todella paljon. Se palo oli jotain järjetöntä ja muistan kuinka innolla odotin bändimme harjoituksia.

Onni oli puolellani, sillä tuon aikaiset musiikin opettajani olivat kannustavia ja sain kokea minuun uskottavan, vaikka osaamiseni oli aivan lastenkengissä. Saimme bändikerhossa vapauden soittaa haluamiamme kappaleita, vaikka en tuolloin ymmärtänyt edes duuri- ja mollisoinnun eroa. Liekki oli syttynyt eikä sillä ollut aikomusta sammua.

Yhdeksännellä luokan jälkeen pääsin Savonlinnan taidelukioon, mutta pian opinnot aloitettuani huomasin tuossa kohtaa koti-ikävän olevan liikaa tälle pienen kylän kasvatille. Palasin kotikonnuilleni ja siirryin opiskelemaan Juuan lukioon. Samalla aloitin elämäni ensimmäiset laulu-, soitto- ja teoriatunnit. Olin tuolloin 16-vuotias. Opinahjonani toimi Juuan kansalaisopisto.

Kävin kansalaisopiston tunneilla neljän lukuvuoden ajan. Valmistuin lukiosta kolmessa vuodessa, mutta en päässyt ammattikorkeakouluun opiskelemaan musiikkia. Tässä kohtaa huokaisen helpotuksesta, että en päässyt ja etten hurjuuksissani ollut edes yrittänyt hakea toisen asteen opintoihin. Elämällä oli minulle nimittäin kovin oleellinen polku kuljettavana.

Tuolloin ilman koulupaikkaa jääminen oli kuitenkin todella kova isku. Syksyllä päädyin aloittamaan vuoden kestävät opinnot Mikkelissä Otavan Opiston bändilinjalla. Tuota samaa bändilinjaa olin katsellut jo lukiossa opiskellessani, kun monenmoiset pakolliset oppiaineet eivät puhutelleet herkkää taiteilijasieluani. Ajoitus ei olisi ollut tuolloin oikea.

Bändilinjalla vietetty vuosi on yksi merkityksellisimmistä elämässäni. Kesällä sain tiedon koulupaikasta muusikon opinnoissa Joensuun konservatoriossa. Tässä kohtaa olisi ehkä hyvä tuoda esille, että tuohon asti ehdoton vahvuuteni oli ollut klassiseen lauluun päin kallellaan olevassa äänentuottotavassa. Pääsin siis opiskelemaan nimenomaan klassista laulua.

Joensuun konservatorio on rakas ja merkittävä osa omaa tarinaani. Opinnot klassisessa musiikissa antoivat kokemuksia, joista olen edelleen kiitollinen tänäkin päivänä. Opinnoista valmistuttuani hain saman koulun rytmilinjalle opiskelemaan laulua, mutta en päässyt. Koin taas kolauksen, mutta siitä sisuuntuneena yritin uudestaan puolen vuoden päästä, jolloin ovat aukesivat minullekin.

Oli muuten opettavaista ja kivuliasta aikaa tämä rytmilaulajuuden omaksuminen. Tunsin olevani todella huono. Olin niin epämukavuusalueellani ja uusien asioiden äärellä. Harjoittelin enemmän kuin todennäköisesti koskaan aiemmin. Mutta polku tuntui oikealta. Kovin kiviseltä, mutta siltä, että tästä se on mentävä, vaikka kuinka jalkapohjia pistelee. Nautin siitä, miten monipuolisesti pääsin haastamaan itseä. Opin ihmisäänestä enemmän ja enemmän uutta.

Tuolloin kävin Helsingissä kurssimuotoisesti tutustumassa särölaulutekniikoihin ensimmäistä kertaa. Sieltä taas yksi kanisterillienn bensaa valtoimenaan leviävään intohimon roihuuni äänen parissa. Joensuu-aikoina Tutustuin myös Alexander-tekniikkaan ja se oli yksi suurista avaimista oman ääneni suhteen.

Noina Joensuun konservatorion vuosina olin ehtinyt hakea Savonia-ammattikorkeakouluun jo lukion aikaisen haun mukaan lukien viisi kertaa. Joko yhteishaussa tai lisähaussa. Joskus ilmeisesti kuudes kerta toden sanoo. Minä pääsin viimein opiskelemaan rytmimusiikin puolelle laulunopettajaksi. Päätin antaa kaikkeni ja niin tein. Tätä kirjoittaessani valmistumisestani on kohta jo vuosi. Olen saavuttanut yhden suuren unelmani.

Nyt haluan auttaa sinua saavuttamaan omasi, olipa unelmasi pieni tai iso.

On aika tarinatuokion. Jos haluat jättää tällä kertaa väliin, niin lopusta löydät koulutukseni ja työpaikkani. Voit myös suoraan siirtyä lukea lyhyen kuvauksen minusta. En pahastu.

Mikäli luet tarinan ja kaipaat taustamusiikkia, voit klikkailla alta soimaan säveltämääni ja laulamaani musiikkia. Näin olen läsnä ääneni kautta. Tai jos olet niin kuin minä ja et oikein pysty kuuntelemaan musiikkia lukiessasi, voit kuunnella kappaleen ensin ja siirtyä lukemaan sen jälkeen. :-)

Millainen olen ihmisenä ja opettajana

Olen maanläheinen, empaattinen ja luova. Rakastan luontoa ja eläimiä. Yksi parhaista ystävistäni onkin pian 9-vuotias angorakani Rölli. Samaistun eniten kanien ja hevosten sielunmaisemaan. Molemmat ovat herkkiä saaliseläimiä. Yleensä hieman varautuneita, mutta tuntiessaan olonsa turvalliseksi varsin vallattomia otuksia kaikkine kujeineen.

Opettajana pyrin rikkomaan rajoittavia uskomuksia ja auttamaan sinua löytämään äänesi rajattomat mahdollisuudet. Koen vahvuuteni olevan intuitiivisuudessani ja tarkassa korvassani. Olen tottunut analysoimaan omaa sekä muiden äänenkäyttöä. Osittain siitä syystä, että oma polkuni laulajana on ollut kivinen. En kuitenkaan enää koe tätä negatiivisena asiana, koska se on kasvattanut minua opettajana enemmän kuin mikään muu.

Sinällään "Ne, jotka ei osaa, opettaa" -sananlaskussa voi olla pieni totuuden siemen. Ne, jotka eivät ole osanneet, ovat joutuneet eri tavalla opettelemaan asioita. Välistä se on ollut sitä kallion hakkaamista miljoonalla eri työkalulla, jotka on pitänyt kaivella sieltä jostain hornantuutista ja vielä lisäksi opetella käyttämään. Lopuksi se kallio on antanut periksi ja oma työkalupakin valikoima on kasvanut. Mitä isompi työkalupakkini on, sitä paremmin osaan auttaa oppilaitani.

Complete Vocal Technique, The Estill Voice Model, Alexander-tekniikka ja Primal sound ovat toimineet erityisinä inspiraationlähteinä oman opettajuuteni rakentumiselle. Unohtamatta tietenkään kaikenlaista leikittelyä äänen parissa oopperasta örinään.

2020-2025 Musiikkipedagogi, rytmilaulu (SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU)
2019-2020 MUUSIKON PERUSTUTKINNON TÄYDENTÄMINEN, RYTMILAULU (JOENSUUN KONSERVATORIO)
2016-2018 MUUSIKON PERUSTUTKINTO, KLASSINEN LAULU (JOENSUUN KONSERVATORIO)
2015-2016 OTAVAN OPISTON BÄNDILINJA
2012-2015 JUUAN LUKIO

Koulutustausta

Työkokemus

20.10.-5.12.2025 Sijaistaminen Sisä-Savon kansalaisopistossa (Rautalampi) ja Rautalammin Lukiossa

• Yksinlaulun, pianon, kuoron ja lauluyhtyeen opetus

• Konsertin järjestäminen

• Lukion musiikin opetus

2017- Her Alone

• Laulaja, toinen säveltäjistä ja sanoittajista

2017- Vocal Witchcraft

• Laulunopetus ja särökurssit

• Bändiopetus

2025-2026 Yksittäiset sijaisuudet Juuan kansalaisopistossa